Puuttuvia sanoja

Kirjoittaja: Elina Mäntylä. Haluatko tietoa uusista blogiteksteistä. Kirjaudu tästä.


Taas sama juttu. Uusi tuote on suunniteltu, valmistettu, viimeistelty, kuvattu ja valmiina nettikauppaan. Mutta jotain puuttuu.

Pääni ei tunnu samalta kuin se, joka vasta juuri loi uutta tuotetta. Sormet makaavat näppäimistöllä. Minuutit kuluvat, kunnes vaihdan tyhjän liuskan facebookiin ja päätän palata myöhemmin asiaan.

Pakkohan se on palata. Kesäsesonki lähestyy. Haen sanoja, jotka kuvaisivat tuotetta: herkkä, kaunis, erottuva, kevyt, kätevä. Sanat kuitenkin takertuvat kurkkuun. Ne näyttäisivät naurettavilta tyhjällä arkilla. Jotenkin omakehu ei vain sovi tähän. Mutta en oikein tiedä mitä muutakaan kirjoittaisin.

Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi kirjoittaa. Haluanhan minä. Suorastaan rakastan sanoja, tarinoita ja runoja. Ne vain tuntuvat pysyvän erillään yrittäjän työstäni ja tuotteistani.

Tuotteesta Tarinaksi -kurssi

Otan yhteyttä Kallion kirjoittajakoulun opettajaan, Marketta Rentolaan. Pyydän häntä pitämään kurssin irjoitusaiheesta meille käsityöläisille. Kehittelemme Tuotteesta tarinaksi -kurssin MadeBy Helsinkiin.

Toukokuussa kokoonnumme kolmeksi tunniksi viiden käsityöalan yrittäjän ja Marketan kanssa pitkän pöydän ääreen myymäläämme. Ei mikään pitkäkurssi siis.

Vinkkejä ja erään tarinan synty

Tiesin jo etukäteen, että tarinat ovat tapa, jolla viestin saa kerrottua asiakkaalle. Mutta silti niiden kirjoittaminen puuroutuu helposti sanahöttöön. Kurssin aikana sain tarinoiden suunnitteluun apuvälineitä, johtoajatuksia. Kirjoitan tähän muutamia niistä opeista, jotka eniten osuivat ja upposivat. Avaan samalla sitä, miten opit vaikuttivat tekstin syntyyn.

1. Tuotteista ei pidäkään kertoa kehusanoin. On parempi kertoa mahdollisimman konkreettisia asioita.
-Sain opettajalta neuvoksi kirjoittaa koivusta, onhan se materiaalini. Sen sijaan kurssilaisten kesken epäiltiin, että laser-leikkaus-sana ei olisi niin houkutteleva ja tarinallinen. Toisaalta arvelen, että monia asiakkaita voisi kiinnostaa myös tekninen puoli. Sukupuolesta viis, mutta laser-leikattu puu on tuonut yritykselleni merkittävästi miesasiakkaita. Ehkä tuotteiden tarinoihin voisikin siksi tehdä monenlaisia versioita.

2. Tarina on aina juonivetoinen. Ei tarvita paljonkaan kuvailevia sanoja, kun kirjoittaa, miten joku on tapahtunut.
-Hyvästi adjektiivit?!

3. Tarinaa ei synny ellei ole pyrkimyksiä.
-Mietin, riittääkö pyrkimykseksi se, että haluaa luoda kaunista? Tai se, että tarvitsee itselleen uuden lempikorun? Tai, että kiireisen elämän keskellä pyrin löytämään rauhaa. Ehkä pyrkimys voi olla myös joku muu näkökulma. Esimerkiksi, että asiakas etsii sopivaa lahjaa tiettyyn tilanteeseen.

4. Opettaja neuvoi valitsemaan yhden tarinan yhtä aihetta kohden.
-Tämä pitää pitää mielessä. Tapanani on rönsyillä aiheesta toiseen.

5. Tarinan takana on aina väite. Tarina rakentaa peitteen väitteelle. Tuskin kukaan jaksaisi lukea sellaista, missä valmistaja vakuuttaisi tuotteensa olevan paras kaikista.

-Mitä jos kertoisinkin tarinan siitä, kuinka Australiassa asuva suomalainen, sai kotimaassa asuvalta siskoltaan kirjepostia. Kirjeen sisältä löytyy suomalaisesta koivusta valmistettu Koivukristalli. Ja kuinka ikkunalla lämpimässä ilmavirrassa hitaasti pyörähtelevä pala Suomea muistuttaa kesätuulesta lapsuuden maisemissa.

Tuo tuntuu jo aika konkreettiselta. Tässähän on se koivukin ja tuuli, joka yhden kurssilaisen mielestä sopisi sanaksi tuotteisiini. Silti tämä ei aivan tunnu olevan kohdillaan. Mihin muotoon tekstin laittaisi?

6. Tuotteesta tarinaksi -kurssilla opimme myös tarinan kaavan. Sama malli sopii kuulemma vitsistä saagaan.
-Opettajan esittämä malli oli visuaalinen ja niin selkeä, että olimme kirjoittaneet esimerkkitarinat muutamassa minuutissa. Kokeilen soveltaa sitä koivutuotteeseen. Piirrään tarinan ensin kuvaksi ohjeen mukaan

7. Kolme tuo kolmiulotteisuutta. Kun joku asia tapahtuu kolme kertaa, se tuottaa käsityksen asiasta. Esimerkiksi kolme pientä porsasta rakensivat vuorollaan majaa. Tai suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen…

-Vaihdan siis vielä tekstin muotoa ja lisään kolme elementtiä:
Joulu lähestyi ja mietin, miten voisin ilahduttaa Australiassa asuvaa siskoani. Halusin lahjan olevan kotimainen ja jotenkin muistuttavan lapsuuden kesistä maalla. Eikä se saanut tulla kovin kalliiksikaan, kun tarkoitus oli vain joulukortin oheen laittaa jotain pientä. Viime vuotinen paketti oli ollut niin painava, että lähetyskustannukset olivat olleet suuremmat kuin lahjan arvo. Toissavuotinen paketti oli ollut kevyt mutta niin suuri, että senkin lähetyskustannukset olivat hiponeet pilviä. Sitä edellinen lahja oli ollut kevyt, mutta niin arvokas, että sellaisia ei voinut joka vuosi lähettää. Ystäväni neuvoi minua etsimään lahjoja netistä…

Äh… tämä alkaa kuulostaa tylsältä. Turhaudun kirjoittamiseen. Tekee mieli soittaa Marketalle ja pyytää lisää apua. Mutta palaan vielä ohjeisiin.

7. Auttaja tuo tarinaan käänteen.
-Toin äskeiseen tarinaluonnokseen ystävän auttajaksi. Mutta se taisi olla liikaa. Tuli liikaa henkilöitä lyhyeen tarinaan. Voihan tuotekin olla se auttaja. Kokeilen sitä. Jäsennän samalla kappaleiksi:

Joulu lähestyi ja mietin, miten voisin ilahduttaa Australiassa asuvaa siskoani. Halusin lahjan olevan kotimainen ja jotenkin muistuttavan lapsuuden kesistä maalla. Eikä se saanut tulla kovin kalliiksikaan, kun tarkoitus oli vain joulukortin oheen laittaa jotain pientä.

Viime vuotinen paketti oli ollut niin painava, että lähetyskustannukset olivat olleet suuremmat kuin lahjan arvo. Toissavuotinen paketti oli ollut kevyt mutta niin suuri, että senkin lähetyskustannukset olivat hiponeet pilviä. Kolme vuotta sitten lahja oli ollut kevyt, utta niin arvokas, että sellaisia ei voinut joka vuosi lähettää.

Suomalaisia design-kauppoja kiertäessäni törmäsin Valonan puisiin Koivukristalleihin. Valitsin joukosta Timantin, sujautin sen kirjekuoreen joulukortin kanssa iloisena siitä, että tiesin jo, mitä voisin lähettää lahjaksi seuraavanakin vuonna.

Joulun pyhinä soittelimme siskoni kanssa. Hän oli liikuttunut lahjasta. Hän sanoi, että tuulen vire heilutti koivuista timanttia ikkunalla ja toi hänelle saman tunteen kuin sinä kesänä, kun leikittiin telttaretkeä rantakoivikossa ja katseltiin koivun oksien läpi kimmeltävää järveä.

Siinä se. Siis kokeiluversio. Lähetän sen Marketalle vielä ja kysyn, mitä hän tuumaa asiasta.
On koivua, kimmellystä, on ikävää ja välimatkaa, on lapsuuden leikkejä, kesää ja kevyttä tuulen virettäkin, juuri niitä sanoja, joita tuotteisiini ehdotettiinkin liitettäväksi.

En kuitenkaan vielä ehtinyt suunitella, miten ja missä tätä tekstiä voisi käyttää. Tämä ei ainakaan ole nettikaupan uutuustuotteen tuotekuvaus. Enemmänkin tämä vaikuttaa asiakkaan palautteelta, vaikka juuri näitä sanoja kukaan ei olekaan sanonut. Tällaisia kertomuksia olen saanut kuulla tuotteistani lukuisia kertoja. Tuotteitani on nimenomaan lähetetty maailman ääriin Suomi-terveisinä. On ollut mukavaa kuulla, mitä ajatuksia ne ovat herättäneet vastaanottajassa. Siinä mielessä tarina on totta vaikkakin yhdistelty ja mukailtu. Pitää vielä miettiä, käytänkö tätä, vai oliko tämä vain kirjoittamisharjoitus.

Mikäli haluaisit osallistua seuraavalle Tuotteesta tarinaksi- kurssille, otathan yhteyttä allekirjoittaneeseen, niin kootaan uusi ryhmä. Ja toki tämän voi jakaa myös tutuille, joita tuotteista kirjoittamisen kurssi voisi kiinnostaa.

Sanojen virrasta
Elina
elina.mantyla@valona.fi

Teksti julkaistu alunperin Madeby.fi -blogissa

TILAA UUTISKIRJEEMME

Saat 10% alennuksen
ensimmäisestä tilauksestasi

✨ ILMAINEN POSTITUS yli 60e tilauksiin kotimaassa ✨

X

Tilaa uutiskirje

Sukella Valonan maailmaan ja tilaa uutiskirjeemme! Lähetämme kuulumisiamme uusista tuulista ja tuotteista aina silloin tällöin. Lisäksi saat -10% alennuksen ensimmäisestä tilauksestasi. Tervetuloa <3